Kolme kirjaa, jotka luin vuonna 2016

Rakastan kirjojen lukemista ja musta on aina niin ihanaa kun pääsee ihan kunnolla uppoutumaan kirjaan, niin ettei tee mieli vaan lopettaa. Aika vaan kuluu eikä sitä huomaa ollenkaan. Mulla on ihan pienestä asti ollu kyky vaan unohtaa kaikki ympärillä tapahtuva ja keskittyä ihan täysillä lukemiseen. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. En esimerkikisi uskalla alottaa uuttaa kirjaa jos tiedän, että parin päivän sisällä on jotain dediksiä. Mä joko luen kaiken mahdollisen ajan tai en lue ollenkaan. Keskitietä on hyvin vaikea löytää.

Tällä hetkellä luen Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow.

Tässä postauksessa esittelen nyt lyhyesti kolme kirjaa, jotka oon kuluvan vuoden aikana lukenut ja kerron vähän myös minkälainen fiilis mulle on niistä jäänyt. Tossa noita miettiessä huomasin, että tänä vuonna oon lukenut aika paljon rakkauteen keskittyviä kirjoja, joten kaikki kolme näistä liittyy myös siihen. Tosin kyllä kaikki kuvaa sitä vähän erilaisesta näkökulmasta ja eri tavalla.

Näitä kirjoja yhdistää myös se, että jokaisessa on monta päähenkilöä, joiden mukana kirja etenee. Purity hypii eri vuosissa ja eri henkilöiden näkökulmissa niin, että lopulta kuitenkin kaikesta löytyy yhteys tietyssä ajassa. Ole kiltti äläkä rakasta häntä keskittyy kahden eri ajassa eläneen ihmisen välille ja miten aika on muuttunut menneisyydestä nykyisyyteen. Krokotiilin keltaiset silmät taas kulkee koko kirjan ajan loogisesti ajassa eteenpäin pieniä takaumia lukuunottamatta. Hetkiä kuvataan monen ihmisen näkökulmasta ja eri päähenkilöiden väliset suhteet valkenevat mitä pidemmälle kirjaa lukee.


Jonathan Franzen: PurityPurity oli mulle aika iso lukuprosessi. Osittain sen takia, että en ehtinyt lukea ja osittain sen takia, että se oli tosi erilainen kirja kun mihin olen tottunut. Lukukokemuksena se oli kasvattava. Kirjassa seurataa erilaisia henkilöitä eri ajassa ja niiden välillä liikutaan "satunnaisessa" järjestyksessä. Päähenkilöiden elämät ristesivät joko monta kertaa tai vain yhden kerran koko kirjan aikana. Yksi milenkiintoinen yksityiskohta kirjassa oli aina se miten ihmisten elämät poikkesivat ja kuka henkilöistä kasvoi mihinkin rooliin. Kirjassa oli todella taitavasti osattu saada lukijan ajattelemaan jonkun olevan joku ja lopulta hän olikin joku toinen.
Ehkä kaikista raskainta oli henkilöiden omanlaisensa hulluus. Pip, jonka ympärillä kirja loppujen lopuksi pyörii, on ainoa oikeastaan "normaali" henkilö. Jokainen muu uskoo omaan ajatukseensa sokeasti ja menneisyyden pelot ovat muokanneet maailmankuvaa "normaalista" poikkeavaksi. Toisaalta jokainen päähenkilö oli ainakin yhdellä tapaa täysin normaali ja näin saatiin aika hyvin kontrastiakin.



Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntäTätä kirjaa äiti mulle suositteli joten mähän lähdin lukemaan. Yleensä tykkään lukea aika toiminnallisia kirjoja ja nuorena luinkin oikeestaan ainoastaan fantasiakirjoja. Tä kirja meneekin sitten johonkin aivan eri sarjaan. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä pyörii kahden ihmisen ympärillä niin, että heidän elämänsä kuitenkin jotenkin ajattomasti yhdistyvät. Kirjassa liikutaan 60-luvulla ja 2000-luvulla ja käydään läpi kahta erilaista suhdetta. Jos jonkun Moyes osasi kirjassaan niin jättää asioita sopivasti kesken, jotta oli pakko vaan jatkaa lukemista. Tykkäsin myös kun kaikkea ei selitetty ihan suoraan vaan lukijalta vaadittiin vähän ajatustakin mukaan, jotta pysyi perässä.



Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmätTämän kirjan takakannessa on niin täydellisesti kirjan sisältöä kuvaava teksti, että mun on vaan pakko lainata sitä suoraan:

"Krokotiilin keltaiset silmät sijoittuu Pariisiin, mutta kirjassa on silti myös krokotiileja. Se on tarina ihmisistä, naisista ja miehistä. Siitä mitä olemme, mitä haluaisimme olla ja millaisiksi saatamme jonain päivänä tulla. Se on tarina valheesta. Mutta se on myös tarina ystävyydestä, rakkaudesta, toiveista, pettämisestä, rahasta ja unelmista. Se on tarina täynnä naurua ja kyyneleitä. Se on aivan yksinkertainen tarina elämästä."

Krokotiilin keltaiset silmät oli mulle erittäin mielekäs lukukokemus. Kirjassa oli tosi rikkaasti osattu kuvailla asioita ja tuntui, että pääsin jotenkin tosi syvälle ihmisten ajatusmaailmaan sisälle. Loppuvaiheessa tunnistin jopa ilman erillistä mainintaa kenen ajatuksia tässä nyt luen ihan vaan siitä tyylistä miten ajatukset kulki. Tämä on ensimmäinen osa kolmesta, joten menee kyllä ehdottomasti seuraavat kaksi myös lukuun. Seuraava eli Kilpikonnien hidas valssi odottaa jo tossa pöydällä, että ryhdyn sen kimppuun.