Routine - academic freedom
Herätyskello herättää aamulla kello 7. Valmistaudun ja lähden töihin klo 8.50. Pääsen töistä 16.45. Teen jonkun yhden asian. Menen nukkumaan.
Tällä hetkellä olen niin tykästynyt tähän rutiiniin. Kaikki on vaan niin helppoa miettiä. Osaan arvioida mitä ehdin tehdä ja useimmiten tiedän seuraavien päivien ohjelman tarkasti. Kun elämässä on joku tietty kaava, tulee sellanen fiilis, että nyt se on hallussa.
Herätys kello 6...tai 8.30...tai 10.15. Luento loppuu kun loppuu ja sen jälkeen kirjastoon jos jaksaa. Kotiin tai kaverin luokse. Nukkumaan.
Toisaalta tykkään myös siitä, että joka päivä alkaa vähän eri aikaan ja eri tavalla. Parin viikon päästä mun elämä on taas sitä. On ihanaa, kun saa antaa itselle periksi ilman sen suurempia seurauksia. Jos se kahdeksan luento ei nyt napaa, niin sitten jatketaan unia omatunnon mukaan. Se vapaus luo mielikuvan siitä, että kaikki ei ehkä olekaan niin vakavaa.
Tällä hetkellä olen niin tykästynyt tähän rutiiniin. Kaikki on vaan niin helppoa miettiä. Osaan arvioida mitä ehdin tehdä ja useimmiten tiedän seuraavien päivien ohjelman tarkasti. Kun elämässä on joku tietty kaava, tulee sellanen fiilis, että nyt se on hallussa.
Herätys kello 6...tai 8.30...tai 10.15. Luento loppuu kun loppuu ja sen jälkeen kirjastoon jos jaksaa. Kotiin tai kaverin luokse. Nukkumaan.
Toisaalta tykkään myös siitä, että joka päivä alkaa vähän eri aikaan ja eri tavalla. Parin viikon päästä mun elämä on taas sitä. On ihanaa, kun saa antaa itselle periksi ilman sen suurempia seurauksia. Jos se kahdeksan luento ei nyt napaa, niin sitten jatketaan unia omatunnon mukaan. Se vapaus luo mielikuvan siitä, että kaikki ei ehkä olekaan niin vakavaa.
Comments
Post a Comment