Indiedays Halloween Blog Awards


Lähdettiin Julian kanssa (eli Julia x2 kokoonpanolla) lauantaina aamulla Helsinkiin Blog Awardseille. Kun päästiin Helsinkiin, niin ensimmäinen ajatus luonnollisesti oli ruoka. Sen suhteen päädyttiin molemmille tuttuun ja turvalliseen Splizzeriaan. Pyhäinpäivän takia kaikki paikat oli kiinni, mikä me todettiin kantapään kautta auki olevaa kahvilaa etsiessä. Lopulta sinnikkään edestakasin kävelemisen jälkeen päädyttiin palaamaan lähtöruutuun ja mentiin rautatieasemalle. Kun oltiin ne työllä metsästetyt kahvit juotu, lähdettiin mun kummitädin luokse valmistautumaan iltaa varten. Meillä ei ollu kummallakaan mitään Halloween teema-asua, joka oli tietenkin vähän tylsä juttu, mutta se ei iltaa kuitenkaan haitannut.


Ennen itse Blog Awardseja käytiin vielä Liisan luona kääntymässä, josta sitten lähettiin Liisan, Essin ja Janinan kanssa lopulta bussilla kohti keskustaa ja Tigeria, missä tapahtuma järjestettiin.



Perille, kun päästiin, mun ensimmäinen huomio oli, että ihmisillä on ihan uskomattomia asuja! Arvostan todella kun ihmiset jaksaa nähdä vaivaa. Illan aikana palkittiin bloggaajia eri kategorioista, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja vaihdettiin kuulumisia vanhojen kanssa. Oikein onnistunut ilta oli kyllä! Musta ja Juliasta ei oo tähän nyt valitettavasti yhtään kuvaa, mutta kunhan vaan siellä otetut "viralliset" kuvat julkaistaan, saan asian kyllä toivottavasti korjattua.

Tähän muutenkin jo aika pitkäksi venyneen postauksen loppuun kerron teille vielä yhdestä hetkestä, joka tosta illasta jäi erityisesti mieleen. Istuskeltiin Julian ja muiden kanssa yhdillä sohvilla, kun Oona istahti siihen meiän viereen. Oonaan oon joskus muutama vuosi sitten tutustunut kun muokkasin hänelle ulkoasun. Vaihdeltiin siinä ensin vähän kuulumisia ja muuten jutskattiin. Jossain vaiheessa Oona sitten totesi, että hän haluaisi kertoa mulle jotain ja no mähän olin tottakai valmis kuuntelemaan. Hän kertoi mulle miten oon joskus tehnyt postauksen rakettien kuvaamisesta (oletettavasti tämän), jonka innostamana hän on uskaltanut kokeilla kameran manuaalista kuvaustilaa ja asettaa arvot itse. Siitä hän on jatkanut oppimista aina tähän päivään ja omaan valokuvaus yritykseen asti!!
Musta on jo ennen kaikkea niin siistiä, että joku uskaltaa jo noin nuorena lähteä yrittäjäksi, mutta sen lisäksi vielä kuulla, että on itse ollut osa syy sinne päätymiseen. Kun Oona tän tarinan oli mulle kertonut, tuli sellanen olo, että oon oikeesti saavuttanut jotain elämässä. Toivon kovasti, että tulevaisuudessakin onnistun inspiroimaan ihmisiä tekemään jotain noin mahtavaa.
Portfoliota Oonan ottamista kuvista ja yrityksen palvelutarjonnasta löytyy osoitteesta oonalinna.com. Kannattaaa edottomasti käydä kurkkaamassa!

Comments