Meidän Hessu-kissa

Koko mun elämäni meillä on ollut kissa, Hessu. Hessu oli meillä kun jouduin ensimmäistä kertaa uuteen ja pelottavaan kerhoon. Hessu oli meillä kun alotin koulun ja pääsin yläasteelle ja valmistuin lukiosta. Hessun kanssa luin pääsykokeisiin.

Pienenä saatiin mun siskon ja veljen kanssa lahjaksi kolme mukia ja niistä yhdessä oli melkein Hessun näkönen kissa ja mun oli ehdottomasti pakko saada just se muki niistä kolmesta. Musta oli aina niin siistiä, että Hessu sai kulkea missä halusi enkä ikinä tiennyt missä se menee. Lapsena oli aina tosi hauskaa kun Hessu meni äitin tai iskän lukeman sanomalehden alle pöydällä. Tutut, jotka kävi välillä ruokkimassa Hessua, sanoivat, että se ei ikinä ole paikalla, mutta joka kerta kun tultiin perheen kanssa pidemmältä matkalta, hän oli meitä ovella vastassa. Joka kerta.

Hessu ei kuitenkaan ikinä päässyt näkemään kun lähdin Vaasaan. Eikä Hessu oo enää mua vastassa kun lähden täältä takaisin Saloon. Tasan kuukausi sitten Hessu jouduttiin lopettamaan 21 vuotiaana.

R.I.P. Heikki Tapani Jussi Juhani Hessu Kolina kissa