Alive or just breathing?

Elämässä tulee vastaan monen laisia tilanteita, joissa tulee valita joko tuttu ja turvallinen tai tuntematon ja ehkä kiehtovakin vaihtoehto. Varsinkin Suomalaisilla on tässä tilanteessa tapana valita se tuttu ja turvallinen vaihtoehto, joka on aina varma valinta. Tätä puuhaa 17 vuotta ihmetelleenä olen huomannut itsekin syyllistyväni tähän turvallisuuden havitteluun ja jättää riskinotot vähemmälle. Yksi hyvä esimerkki tästä oli ylä-asteen loputtua jatko-opintopaikkaa valittaessa. Suuri ja tuntematon Turku oli jatkuvasti mielessäni, mutta en missään vaiheessa oikeasti uskaltanut sitä edes tuoda esille. Lopulta siinä kävikin sitten niin, että Saloon jäätiin ja Turun valloitus unohtui. Jos olisin ottanut riskin ja lähtenyt uuteen ympäristöön olisin nyt täysin eri ihminen. En saa koskaan tietää.

Riskinotto on yksi tärkeä osa ihmiskunnan kehitystä. Mitä olisi käynyt, jos ihmisten esi-isät eivät olisi koskaan uskaltaneet lähteä alkuperäisseutujaan kauemmas? Tai mitä keksintöjä meillä olisi, jos kukaan keksijöistä ei olisi uskaltanut ottaa riskiä käyttää kaikkia varoja ja voimiaan keksintönsä kehittämiseen? Olisimmeko ikinä saavuttaneet ylipäänsä mitään? No niihin kysymyksiin emme tietenkään voi saada varmaa vastausta, mutta teoriassa asiaa voidaan kuitenkin miettiä.

Nykyään ihmiset ottavat yhä harvemmin riskejä ja samalla yhä useamman kuulee valittavan elämän tylsyydestä. Riskejä ottamalla saadaan elämään sisältöä ja tämä onkin yksi erittäin hyvä syy miksi haluan kannustaa ihmisiä ottamaan enemmän riskejä. Eikö olisi mukavampi elää elämä pienen jännityksen ja vaihtelun kera kuin, että eläisi koko elämänsä turvallisen suojapallon sisällä tasaisesti eteenpäin tallaten?

Itse olen ottanut yhdeksi elämän tavoitteekseni uskaltaa riskeerata, koska vain niin voi menestyä ja saavuttaa. Itse olen tätä tavoitetta toteuttanut mm. matkustellessani eri maihin ja suostumalla mitä ihmeellisimpiin ideoihin. Yhden riskin otan myös puhumalla tästä aiheesta, sillä monella voi olla kyseisestä aiheesta erittäinkin vahvoja mielipiteitä. Päätin kuitenkin olla välittämättä niistä ja tuoda oman mielipiteeni asiasta esille. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei kukaan tule saavuttamaan mitään ellei ensin tee virheitä ja opi ottamaan riskejä. Olen myös sitä mieltä, että virheitä ei kannata pelätä, sillä ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin onnistumisetkin elleivät kenties tärkeämpiä. Virheistä opitaan.

Riskien ottamisen voi aloittaa ihan pienistä asioista, kuten esimerkiksi ravintolassa tilausta tehdessään. Sen tutun ja turvallisen valinnan sijaan pyydä tarjoilijaa suosittelemaan sinulle, jotain ja ota se tai pyydä ystävääsi valitsemaan puolestasi. Mikäli ruoka ei ole sinun makuusi olet oppinut, ettet pidä siitä ja jos se taas maistui, tiedät ensikerralla mitä suositella muille. Tästä pikkuhiljaa voidaan siirtyä yhä suurempiin riskinottoihin, kuten lähteä ex tempore matkalle tai kertoa ihastukselle tunteista. Riskinottoon liittyy kuitenkin pieni vastuu ja riskejä ottaessa tulee käyttää omaa ajattelukykyä. Älä ota riskiä, josta on vaaraa muille.

Tähänastisessa elämässäni en ole tavannut yhtäkään aikuista, joka olisi ollut ylpeä asioista, jotka jätti tekemättä. Ottamalla riskejä saat elämääsi värikästä sisältöä, elämäniloa, kokemuksia ja vanhempana sinulla on paljon mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Ketään ei kiinnosta kuulla kuinka jäit kotiin, kun muut lähtivät yöllä kävellen keskustaan 10km päähän hakemaan ruokaa jonkun loistavan idean seurauksena. Kaikkia kiinnostaa kuitenkin tietää miten ystäviesi matka meni ja löysivätkö he edes ikinä perille. Ottamalla välillä riskejä teet siis elämästäsi erilaisen ja jännittävän.
Ota riskejä. Tee elämästäsi unohtumaton.


Saatiin äikän valinnaisella kurssilla tehtäväksi kirjottaa puhe jonkun asian puolesta tai vastaan ja ensimmäinen asia, joka mulle tuli mieleen oli tämä. Sitä kun sitten lähdin työstämään päätin sen jossain muodossa täälläkin julkasta. Kuvissa näätte myös mun aivan ihanat uudet legginsit ♥

Comments

  1. Sait mut miettimään mun elämää uudestaan. Tää postaus oli tosi valaiseva! Jäin miettimään millaisia riskejä oon tähän mennessä ottanut, en periaatteessa yhtäkään, lukuun ottamatta sitä, että riskeeraan elämäni yhdelle harrastukselle, eli ratsastus. Käytännössä voisin kuolla mikä tahansa ratsastuspäivä, hevonenhan on niin voimakas, että voisi tappaa mut tältä istumalta. Oot kyl oikeessa, pitää alkaa elää elämää, eikä istua turvallisesti kotisohvalla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kommentti! Suosittelen ehdottomasti :)

      Delete
  2. sä puhut niin asiaa ja sait mut tajuumaan että turhaan mä pelkään niitä erilaisia vaihtoehtoja ja oikeesti tästä lähtien lähen pois siitä normaalilta mukavuusalueelta ja kokeilen kaikkee uutta! aivan ihana postaus 8)

    ReplyDelete
  3. niin totta jule!! riski tulla putaal oli suuri, salo elämä jäi sinne ja on iha erilaist ku muutan 2 viiko pääst takas... mut 8 kuukaut elämäst on lyhyt aika ja kannatti ottaa riski ja tulla tänne!!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. tätä just! nyt sul o 8 kuukaut hienoi kokemuksii jotka olis voinu jäädä kokemat ;)

      Delete
  4. Haha tää teksti oli kyllä tähän mun elämäntilanteeseen aika sopiva! Tällä hetkellä korkeakouluhaku menossa ja mulla on kaksi vaihtoehtoa mihin haen. Toinen paikkakunta on tunnin päässä ja toinen on miltei 600km päässä. Olis hauskaa ja jännittävää lähtä miltei toiselle puolelle Suomea opiskelemaan isompaan kaupunkiin, kun toinen vaihtoehto on paska 'kaupunki' läheltä :-D VIelä en tiiä mitä teen, mutta toivon että mulla ois rohkeutta lähtä kauas kotipesästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla onki mehevä tilaisuus tehä elämästäs ihan erilainen :Dd uskon, että molemmissa noissa on niin paljon hyviä puolia, että kumpikaan ei oo väärä valitsit mitä valitsit :)

      Delete
  5. loistavaa tekstiä ja olet upeana kuvissa :)

    ReplyDelete
  6. Vähä off the topic, mut millä ohjelmalla sä muokkaat videoita? :)

    ReplyDelete
  7. hei kiva postaus! mäki tässä oon jo kauan miettinyt, että lähenkö vuoden päästä au pairiksi australiaan vai enkö lähde, mut tän postauksen luettua tuli taas semmonen olo, että todellakin lähden! musta tuntuu että harmittais kuitenkin vanhana, kun en lähtenyt, vaikka olis ollut mahdollisuus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon ihan samaa mieltä kun sä! Tuut saamaan sieltä ihan älyttömän upeita kokemuksia ja vuosi on erittäin lyhyt aika :)

      Delete
  8. ootko kertonu ihastukselles tunteistasi ?

    ReplyDelete
  9. miten ihastukses reagoi ? syntyikö siitä jotain vakavaakin ?

    ReplyDelete
  10. onko tapahtuneesta kauankin aikaa ? mitä sitten kertomisen jälkeen tapahtui ?

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kauan aikaa ja ei mitään muistikuvaa :Dd

      Delete
  11. ala ja yläaste suhteet <3

    ReplyDelete

Post a Comment