Laajenna hymyvarastoa

Kattelin yks päivä pitkästä aikaa videoita youtubesta ja siinä kattellessa mulle tuli tosi vahvasti fiilis, että mäki haluun olla tollanen. Musta tuntu että kaikki on niin itsevarmoja, kauniita ja söpöjä mistä vaan kuvakulmasta ja millä tahansa ihmeellisellä irvistyksellä. Siinä vaiheessa asia jäi, mutta eilen kun lueskelin blogeja, se fiilis tuli uudestaan. Moni pitkän historian bloggaaja ja kuvattava näytti kauniilta, vaikka ei ollutkaan ihan täydellisessä valossa tai asennossa. Huomasin myös, etten ollut edes tajunnut kuinka erilaisia kuvat olivat ja tulin siihen tulokseen, että ehkä olin vaan niin tottunut asiaan. Tätä siinä jonkun aikaa mietittyäni tulin tulokseen, että se asenne on tärkein - sekä kuvattavan, että katsojan.
Monella meistä on joku tietty hymy tai vartalon asento, johon aina kuvissa pyritään hakeutumaan. Niihin asentoihin ja hymyihin tottuu nopeesti ja sen jälkeen ei osatakkaan enää kattoa itseämme missään muussa asennossa. Tä ei kuitenkaan voi kauheen monelle esimerkiksi bloggarille olla ongelma, koska jos ottaa ja julkasee itsestään kuvia monta kertaa viikossa, on jossain vaiheessa vaan pakko vaihtaa asentoa. Ollaan siis tottu näkemään nämä itsevarmoina ja joka suunnasta kauniina näkemämme ihmiset erilaisista kuvakulmista, joka voi selittää minkä takia bloggaajista ja youtubereista saa ehkä ns. "täydellisemmän" mielikuvan kuvan välityksellä. Kuvaaminen myös opettaa rentoutumaan kuvissa ja olemaan oma ittensä. Kun on tottunut näkemään jostain kuvia erilaisissa asennoissa on helpompi hyväksyä ne yhä ihmeellisemmätkin kuvat suuremmitta ongelmitta ja nähdä niissä oikeesti se kauenus eikä ihmeellisyys. Esimerkikis, jos henkilö A lisäisi yleensä kuvia joissa hymyilee aina sillä tietyllä tavalla, mutta nyt lisääkin kuvan jossa käsi pään takana katsoo tuimemmin kameraan, voisi katsojan ihmetys olla aika suuri ja kuvassa väärä asia saisi huomiota. Kun taas henkilö B, joka lisäilee kuvia jatkuvasti erilaisissa asennoissa ja erilaisilla ilmeillä lisäisi samalla poseerauksella kuvan olisi reaktio todennäköisesti täysin eri.
idminä
Mulle ittelleni on tosi vaikeeta hyväksyä erilaisia hymyjä ja oon vasta vähän aikaa sitten oppinu tykkäämään uudestaan mun ilman hampaita hymystä. Mutta päätin nyt, että opettelen kattomaan itteäni kuvissa välillä vähän erilaisena ja toivon, että ehkä ajan kanssa muutkin oppii hyväksymään sen mukisematta. En väitä, että tätä ideologiaa toteuttamalla kukaan muttuis supermalliksi, mutta uskon, että muut voi oikeesti oppia ymmärtämään sun kauneuden, jos annat sille mahdollisuuden. Ja muiden mielipiteethän täällä loppujen lopuks kuitenkin kaikille on aika tärkeitä.
Haluaisin nyt haastaa jokasen samoja asioita joskus miettineen opettelemaan vähintään yhden uuden tavan olla kuvissa ja sitä kautta löytää yhä uusia ulottuvuuksia itsestään. Jos sä et hyväksy itseäs sellasena kun oot, en usko että kauheen moni muu tekis sitä sun puolesta. Paitsi ehkä äiti, mutta sitä ei lasketa koska se kuuluu äitien työnkuvaan. Hyviä hetkiä peilin edessä!

Tän postauksen kuvat on muokattuu vaan kontrastin ja kirkkauden avulla. Kuvat on myös otettu tänään Evellä Even ja Elenan tuimien katseitten alla ja mulla ei oo niissä yhtään meikkiä.

Comments

  1. Hauska postaus!
    Monella , niinkuin myös itselläni :D , on usein kameran edessä sama naamanpuolisko ja tietty kuvakulma. Jos selaa vaikka joidenkin instaa, siellä saattaa olla yli puolet samasta kuvakulmasta ja samasta ilmeestä otettuja kuvia.

    ReplyDelete

Post a Comment